Muutos I


Kuvat MM

Ajattelin koota tähän mökin rempan vaiheista hieman materiaalia muistiin, jotta on helppo sitten katsoa, mitä on tullut tehtyä. Remppasuunnitelma ei ole kaikilta osin ihan pitänyt, sillä mukaan mahtuu sellaisia asioita, joita en osannut ottaa huomioon suunnitelmaa laatiessani. Jatkan sitten jossakin vaiheessa, kun homma on taas edennyt, tästä aiheesta otsikolla Muutos II.

Muutos on kyllä aika valtava. Ensiksi siitä ostohetkestä, rempan pölyisimmästä vaiheesta, tähän hetkeen. 


Aivan alussa mökki näytti tältä. Ihan söpö. Monen mielestä. Minunkin. Noin päällisin puolin. Mutta sisäinen timpurini vaati tehdä muutamalle suoranaiselle virheelle jotakin.

Ja minä tartuin ihan ensiksi sorkkarautaan ja hajotin ihan ensiksi kuistin. Ja sitten  terassin ystävän avustuksella. Siinä meni pari päivää, että saatiin kaikki purettua ja lankut kasaan. Samaan aikaan nappasin käteen lapion ja aloin, naapureiden kauhuksi, tuhota taloa ympäröiviä kukkapenkkejä sekä kaivaa esiin kissanluukkuja. Rapsuttelin uretaania pois ja postin kaikki näkyvissä olevat lasivillat. 


Voisi tietenkin kysyä, että mitä ihmettä minä oikein meinaan. No ihminen on aika omituinen otus. 
Nimittäin sitten ko. huoneessa alkoi näyttää tältä kesäkuussa 2016. Minä riemuitsin: lankkulattia! Lastulevyjen purkaminen kesti muutaman päivän. En heti alussa ymmärtänyt ostaa tarpeeksi suurta sorkkarautaa.


Kesällä 2016 ehdin sisustaa kokille kesähuoneenkin. (Ne jotka ihmettelevät sanaa kokki tässä yhteydessä, kerrottakoon, että Etelä-Pohjanmaalla kokki tarkoittaa vinttiä/yläkertaa.) Se oli lyhytaikainen ilo, sillä heti syksyllä 2016 alkoi kokin purkaminen, joka tosin päättyi vasta keväällä 2017. Mutta ne kerrat kun tuossa istuin kirjoittamassa ja välillä tuijottamassa maalaismaisemaa olivat kaikki sisutamiseen käytetyn ajan arvoisia.





Unelmanani oli myös saada kasvimaa. Tykkään leikkiä puutarhuria kesäisin, joten työlistallani kasvimaa oli aika alkupäässä. 

Tuoksuvadelmat saivat lähteä jo ensimmäisenä syksynä eli vuonna 2015. Juurien kaivaminen vei aikaa muutaman päivän. Tein hommaa muistaakseni 2-3 viikonloppuna aika täysipäiväisesti.

Juurien lisäksi kasvimaan kohdalta löytyi valtava määrä kiviä. Mullan kaivoin myös pois, jotta kykenin perustamaan kasvimaani haluamallani tavalla. Eli kuljetuskauluksien alle tuli kerros soraa, suojakangas ja sitten kalulus, sen sisään vielä kottikärryllinen soraa salaojaksi ja sitten 4-5 kottikärryllistä multaa. Multaan sekoitin kalkkia, vähän koivuntuhkaa sekä hevosenlantaa.

Nyt tuoksuvadelmien kohdalla on kasvimaa. Ennen siinä on ollut navetta, kertoi juttelemaan pysähtynyt naapuri. Olen päätellytkin että tässä on ollut joku rakennus, koska tässä on muutamia kivijalkakiviä. Samalla kuulin jälleen paljon yksityiskohtia talon asukkaista ja tapahtumista.

Haaveissa on myös kasvihuone, mutta ennen kuin sen saan tuohon, niin aika monta kantoa on pitänyt kaivaa, kiveä siirtää tai pilkkoa pienempiin osiin. Olen monta kertaa kiitollisena ajatellut, että onneksi minun ei tarvitse tällä tuotannolla elättää itseäni, vaan tämä on vain harrastus.

Viinitarhastakin on saatu alku rinteeseen.  Se jatkaa vähitellen kasvuaan, kun opin lisää. Viiniä en ole ajatellut ruveta valmistamaan, mutta haluan kasvattaa rypäleitä ja oppia lisää.


Pellon laidalle muuttivat hedelmäpuut. Ne ovat paketoituna talvella.

Heinäkuussa 2016 valmistui uusi WC. Biolanin kompostikäymälä oli hyvä investointi. WC on tilava ja voisi sanoa, että se on suorastaan viihtyisä. Käymälä lisäsi viihtyvyyttä huomattavasti ja sen rakentaminen aikaistui Junnun kärpäskammon takia.



Keittiö ehti asustella eteisessä kesästä 2016 kevääseen 2017. 
Mökillä ollut ruokakaappi sopi tähän tarkoitukseen mainiosti. Tästä kaapista  on maalinpoisto edessä. on turhan iloisen värinen makuuni.

Puutavara saapui. Päätin siksi, että uskallan aloittaa itse, ystäväni avustamana, kengittämisen, sillä hirsitimpureilla on kiire ja jotkut varaavat työmaan, lupaamalla epämääräisesti tulla paikalle. Myöntää täytyi, että asia vähän arvelutti, sillä tällainen kynänheliluttelija, jollainen olen, ei juurikaan joudu nostamaan mitään mikä painaisi enemmän kuin pari kiloa, ellei kauppakasseja huomioida.


Yksissä tuumin, ystäväni kanssa,  päätettiin siis tarttua härkää sarvista ja saatiin kuin saatiikin talo kengitettyä. Se oli aika iso urakka. Myös henkisesti. Etenkin kun asiasta ei ollut aiempaa kokemusta. Mutta nyt on elämän korkeakoulussa käyty sitten hirsitalon kengittämisen alkeet. Mielestäni homma sujui hyvin kun ajattelee, että ihan teoriatiedon ja kokeilun peurusteella lähdettiin hommaa tekemään. Tosin tuumattiin, että ollaan sentään timpurin lapsia, joten eiköhän geeneissä ole jotakin tullut.

Vaikeinta oli mielestäni se, että miten tunkkien kanssa pelaa niin, että ei nosta jotakin niistä vahingossa liian korkealle ja katkaise ikkunan karmeja tai ylempiä hirsiä.

Kengittäminen oli ainakin itselleni niin mielenkiintoinen juttu, että sormeni syyhyävät jo seuraavaa projektia.  No tässä nykyisessä on vielä puuhaa todella paljon. 


Kun voima loppui, piti ruveta luovaksi. Eli kuten siinä lastenlaulussa:
Kirppu ja Härkä
Istuipa kerran kirppu paitani helmalla,
jutteli ja lauloi tällä tavalla:
"Oispa mulla voimaa kuin suurella härjällä,
ettei tarttis aina pelata järjellä."

Istuipa kerran härkä pellon laidalla,
tuumaili ja mylvi tällä tavalla:
– Oispa mulla järki kuin pienellä kirpulla,
ettei tarttis aina jyllätä voimalla!




Solmulla liina kiinni parruun. Sitten toinen pää pyöritetään parrun ympärille. Kun tukin pää on katkasitu, lasketaan tukkia alemmas vuorotellen molemmista päistä.

Mahollisuuksien mukaan toinen ottaa tukista kiinni ja ohjaa sitä pois mahdollisilta "turmapaikoilta".


Vähäinen vaihe ei ollut kattohirsien poistaminen ja kertopalkkien asentaminen kohdalleen! Pudotimme hirret käyttäen apuna kiinnitysliinoja.Ensin sahalla pätkä irti ja sitten hivuttaen päätä alas ja hieman ohjailua alhaalta ja tädäm.



Palkit ovat huomattavasti kevyempiä kuin hirret. Etenkin kun mökissä oli yritetty paikata lahonnutta hirttä kiinnittämällä sen viereen toinen hirsi, joka ei ollut kiinni seinässä, vaan ainoastaan lahossa hirressä suurituumaisilla nauloilla.

Tässä on jälleen tarvittu voimaa. Ne ovatkin kehittyneet kuluvan kesän aikana aika mukavasti. Käytännössä tuo palkin nostaminen on hoidettu niin, että olen seisonut tuon telineen päällä ja ottanut palkin vastaan. Miesvoimat ovat kiivenneet sitten palkin kanssa tikkaita pitkin ja raahanneet samalla palkkia mukanaan. Itse yritin sitä kannatella parhaani mukaan. Sitten on nostettu.

Eteen tuli yksi haaste, josta selvittiin. Nimittän juuri siinä kohdassa, mihin palkkikenkä piti laittaa, oli hirren kunto erittäin heikko.  Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin poistaa pala hirttä ja laittaa siihen paikka. Tässä vaiheessa, ellen sitten jo ollut ihan täysin hurahtanut hirsirakentamiseen, hurahdin ihan täysin hirteen! Hirsirakentaminen on maailman fiksuin tapa tehdä talo, monestakin syystä. Listaan tähän mieleeni tulevia asioita:
  1. Hirsiä voidaan kierrättää useita kertoja!
  2. Vanhimmat hirret ovat n. 200-300 vuotta vanhoja ja jopa vanhempia, jos lasketaan mukaan puun ikä!
  3. Huonot kohdat rakennuksessa voidaan paikata tai vaihtaa. Työn osaa tehdä, jos on vähän kädentaitoa. Toki tarvitaan työkaluja ja voimaakin.
  4. Halutessa talo voidaan siirtää paikasta toiseen! Jos rakastat taloasi, osta tontti muualta, pura rakennus, numeroi hirret ja tilaa kuljetusauto viemään talo paloina uudelle tontille. (Vaatii kyllä myös jonkin verran kukkaroa, jossa on muutakin kuin kauppakuitteja.)
  5. Hirsi on uusiutuva 100 % luonnonmateriaali. 
  6. Hirsi ei tarvitse mitään käsittelyä! Voit antaa sen harmaantua kauniisti.
  7. Tiivistäminen tehdään sammalella ja koivun tuohella eristetään alimmat hirret kivijalasta. Nämä luonnoneristeet ovat toimivia ja uusiutuvia.
  8. Talo on hengittävä. 
  9. Mitään kemikaaleja ei tarvitse (eikä saa) käyttää!
  10. Painovoimainen ilmanvaihto on energiapihi vaihtoehto: ei tarvita luontoa kuormittavia laitteita eikä sähköä ko. laitteiden käyttämiseen!
  11. Kun talo on siinä kunnossa, että sitä ei enää voi/kannata korjata, se voidaan polttaa ja se tuottaa lämpöä pitkään. Tai jos se puretaan ja niin se voidaan myös maatumaan. Siitä tulee multaa.



Katon naputteleminen tupaan oli aika haastavaa. Etenkin kun telineet olivat vähän liian matalat.




Yläkerran lattialankut saatiin työnneltyä palkkien päälle
Ja täytyy myöntää että harmittaa, kun en ostanut samalla enemmän tuota lattiaa.


Se tunne, kun tuvan katto oli lähes valmis


Tässä vaiheessa tuli sellainen olo, että wow kuinka kauniisti tuo valo taittuu tuonne kokille. Sormet syyhysivät lattiantekoon.



Katto valmistui tupaan ja lattia kokille.



Se tunne, kun lattia sitten valmistui!




Tuvasta saatiin lankut pois syyskuussa.




Multapenkin siivosin ja vein kaiken ylimääräisen kompostiin.



Kissanluukut paikoilleen. Tästä remppa sitten jatkuu kun kukkarossa on jälleen sen verran rahaa, että saan koolit ostettua. Lankut on nimittäin jo hankittu. Lattian laittamiseen tarvitsen myös aivan todellista apua.

Kommentit