Operaatio kivien halkaisu, osa I

 Kuvat MM

Nyt sitten on tarkoitus ottaa mittaa kivistä. Tämä postaus liittyy asiaan perehtymiseen.

Onneksi on tämä vapaaviikko töistä, että voi taas kokeilla mökillä kaikkea mielenkintoista. Nyt ovat siis vuorossa kivet, joita en naisvoimalla, enkä apuna tontilla käyneen  miesvoimankaan kanssa ole saanut vivutettua pois kasvihuoneen tulevalta paikalta. Olisi tarvittu traktoria ja kauhakuormaajaa tai pientä kaivurua, mutta kivet ovat sellaisessa paikassa, että sinne ei pääse traktorilla tai pienellä kaivurilla, joten nyt ei auta muu kuin opetella kivien halkaisu.

Porahan minulla on jo ennestään. Ostin kesällä uuden ja iskukykyisen poran. Tosin se ei ole Hilti, joten saas nähdä onko se tämän "keikan" jälkeen entinen. Nyt siis piti tehdä vain vähän lisähankintoja eli kivenhalkaisukiilat sekä kiviterä poraan. Menen huomenna aamulla paikalliseen Motonettiin katsomaan, löydänkö sieltä kiiloja+liut ja sopivat poranterät. Moska ja leka minulla jo onkin.

Etanadynamiittia en ole ajatellut käyttää, vaikka toisaalta ajatus kiehtoo. Jätän kuitenkin väliin. 

Jos olen setien keskustelukerhoista oikein ymmärtänyt, minun pitää porata kiven luonnollisen "solukon" mukaisesti 10 cm syviä reikiä 20 cm välein. Luultavasti yhden reijän poraamiseen kuluu tovi. Erityisesti minua ilahdutti kommentti, että kannattaa porata ensiksi vähän pienemmällä terällä alkureikä ja suurentaa sitä sitten oikean kokoisella terällä.

Onneksi täällä Internetin ihmemaalilmassa on näiden setien tekemiä videoita, että tätikin voi oppia asioita, joita täti ei muuten ajattelisikaan tekevänsä.  Olen niitä nyt sitten tässä iltapuhteina katsellut ja kuvittelen, että huomenna minullakin on kivi sitten kahtena tai kolmena kappaleena. Omat kiveni eivät ole näin suuria, mitä tässä videolla näyttää olevan.

Konekansa-foorumilla nimimerkki Refy toteaa: "Olen parina ehtoona naputellut parimetrisiä siirtolohkareita kaivurin siirreltäviin paloihin. Kokeilun ja järkeilyn tuloksena olen huomannut, että paras tekniikka tuntuukin olevan hiukan erilainen kuin etukäteen kuvittelin: kiiloja ei tarvita kuin 3 kpl (minulla 16 mm kiilat käytössä), reikien ei tarvitse olla kuin kiilan syvyiset, mutta niiden pitää olla taajassa (luokkaa 5 cm). Idea on, että reunimmaiset kiilat vetävät kiven paikalliseen pänniin niin, että keskimmäinen kiila repäisee särön alkuun. Siitä särö sitten etenee lustojen mukaan kun kerran alkuun lähtee.

Sopii tämmöiseen pienimishalkomiseen, kun ei tarvi saada määrämuotoisia kappaleita lohkottua. Tuommoiseen konstiin olen tässä parin kymmenen lohkaisun jälkeen päätynyt. Paitsi että se ensimmäinen reikä saa olla kauempanakin reunasta, kun se särö lähtee keskimmäisen kiilan kohdalta, joten reunan läheisyys ei vaikuta tulokseen." 

Samaisella foorumilla nimimerkki Borg on halkonut kiviä Refyn ohjeilla, ja hän täydentää hieman  ohjeita:

"Kävin kiven kimppuun refyn antamilla opeilla. Porasin siis kolme reikää reunasta alkaen. Tätä kiveä oli kohtuullisen helppo "lukea". Kivi oli kantikas läpyskä, noin 130 * 130 cm kanttiinsa. Siispä halkaisemaan sivun suuntaisesti, niinhän kivi oli maailman melskeissä itsekin haljennut.



Sivulipakkeisiin kannattaa laittaa rautalangan pätkät ihan suosiolla. Lipurat karkaavat kiven halkeamaan kuitenkin ennen pitkää. Vaikka rautalangat laittaakin, kannattaa olla silti kärkipihdit matkassa. Itse kiila kun sukeltaa reikään, sitä on hankala sormilla saada ongittua.

Koputteluvälineenä minulla oli kahden kilon pajavasara. Koko oli aika passeli, ei ollut liian pieni. Jos saisin valita vapaasti, ottaisin ehkä kolmen kilon moskan.



Tällainen kantikas kivi halkeaa aina kolmella kiilalla. Kertaakaan en tarvinnut neljättä. Kantikkuus kivessä kertoo, ettei se jääkauden karusellissa ole joutunut mahdottoman kovaan pyöritykseen, kun kulmat ovat vielä jäljellä. Takaperin ajatellen voi päätellä, että kivi kai halkeaa aika helposti, koska se on vielä "uusi" ja kulmikas.



Jos vasara pomppaa kivestä kuin alasimesta, se kertoo, että kiila on aika lujassa. Ellei vasara pomppaa kovin, kiilaa voi vielä kiriä. Mukuttelin kaikkia kiiloja vuoron perään, tasapuolisesti.

Kivi ei halkea yhtäkkiä. Murtuman liikkeelle lähtö ja eteneminen ottaa hetken aikaa. Ei kannata pieksää hulluna, vaan seurata mitä tapahtuu. Kun paineilmalla puhaltaa kiven puhtaaksi, erottaa ilmestyvän hiusmurtuman aika hyvin. Vaikka vasara pomppaisikin kiilasta korkealle, kannattaa sitä nakuttaa koko ajan. Jokainen isku tekee kivelle häijyä ja saattaa potkaista murtuman liikkeelle.



Minulle muotoutui seuraavanlainen käytäntö: Kun kivi oli lähtenyt selkeästi halkeamaan, nakuttelin pohjaan sen kiilan, joka oli lähinnä kiven keskustaa. Tämä levitti rakoa, jolloin reunimmaiset kiilat oli helppo nostella pois. Sitten työnsin rautakangen ohuemman pään pari kolme senttiä laitimmaiseen reikään ja väänsin. Tämä avasi halkeaman aika kätevästi ja kivessä vielä oleva kiila oli helppo ottaa pois.

Poria kannattaa olla kaksi. Opin sen, kun porasin vahingossa kiven reunan läpi. Hiltillä ei voi "pakittaa", pora ei lyö itseään ulospäin. Tietysti, jos olisi kaivanut reunan alle montun, kopsutellut poran reunasta läpi ja onkinut alapuolelta pois, olisi niinkin selvinnyt. Nyt kun pora jäi kiinni reikään, päästin sen vain irti ja jatkoin poraamista toisella poralla.



Kuvassa näkyy kiinni jäänyt pora laitimmaisena.

Noin neljän tunnin touhuamisen jälkeen ensimmäinen, arviolta noin 800 litran kivi oli palasina. Pilkoin aika pieniksi, kun halusin säästää selkääni. Kolme viikkoa lomasta meni parannellessa, kun nitkautin ristiselän viimeisenä työpäivänä ennen lomaa, ...keles. Onneksi satoi koko loman alkuviikot, niin ei kipeä selkä niin potuttanut.



Seuraava kivet ovatkin aika pirullisia. Nämä ovat kohtalaisen pyöreäkulmaisia, joten ovat joutuneet kovalle myllytykselle. Ja kun ovat vielä kasassa ja isoja, se tietää sitä, että ovat aika lujia. Tällaisessa kivessä kävi ensi kertaa niin, ettei kolme kiilaa riittänytkään. Piti hakea se neljäs varakiila avuksi. Varsinainen virhe oli se, että yritin halkaista kiveä väärän suuntaisesti. Pyöreäkulmaisesta kivestä on vaikea tietää, mitenpäin se haluaa haljeta. Poikittain juonteisiin nähden saa kiiloja mättää kokolailla ankarasti. Kun halkeama sitten lähti liikkeelle, se kurvasi kiilarivin päästä yli 45 astetta sivuun. Kivestä tietääkin oikeastaan vasta ensimmäisen halkaisun jälkeen, miten sitä kannattaa pilkkoa.

Yhteinen piirre näissä isoissa kivissä on se, että ne ovat rakenteeltaan kerroksittaisia, kuin täytekakkuja. Toisin sanoen kivi halkeaa vaakatasossa varsin helposti. Minulla on tästä omatekoinen teoria. Kuvittelen, että vuodenajoista johtuvat lämpöerorasitukset saavat kiven ylä- ja alapinnan elämään eri tahtiin, jolloin kivi ajan saatossa ratkeaa tai ainakin heikkenee vaakatasossa kulkevia linjoja pitkin. Esim. talven tullessa kiven alaosa on lämmintä maata vasten, mutta pakkanen supistaa yläpintaa. Kevään tullen alaosa on roudassa ja yläosa paisuu.

Mene ja tiedä sitten, onko tässä ajatelmassa perää, mutta tuntuisi loogiselta.

Tämä pyöreä kivi vaatii aika ahkeraa kolkuttelua, eikä parane ahnehtia liian isoa palaa kerralla.



Kuvasta ei kyllä saa mitään selvää, mutta kohtuullisen hartaan kolkuttelun jälkeen kivestä on vasta epämääräisiä murkuloita irti. Kivi vaikuttaa olevan harmaata graniittia, jossa on tosin seassa kaikkea muutakin."

Lainaus nimimerkki Borgin kommenteista  Konekansa-foorumilta.

Matti Lindqvist ohjeistaa näin: "Kiven halkaisu 20mm halkaisukiiloilla.Kivilaatu gneissiä - Poraaminen 22mm kiviporalla on tuskastuttavan hidasta, joten porasin ensin nopeasti 12mm terällä oikean syvyiset alkureiät. Sen jälkeen poraus sujui helposti isolla 4 leikkuisella terällä. Tavallisella 2 leikkuisella terällä on ongelmana alkureiän kanssa, että lohkeaa isoja murusia, jolloin terä voi jäädä jumiin. Halvat terät kuluvat runsaassa käytössä sivuiltaan, jolloin syntyy pienenpää reikää. Tämä haittaa lopulta halkaisukiilojen käyttöä. Yhdestä videolla halkaisemastani kivilaatasta tein puutarhaan lintujen vesialtaan. Sellaisen saa koverrettua, kun leikkaa kulmahiomakoneen timanttilaikalla ristiin 5cm x 5cm ruudukkoa ja lohkoo ne meisselillä irti."

Toivon, että kivet halkeavat mukavasti ja saan kiviaitaani oivallista materiaalia!

Lähteet ja lukemisto

Konekansa-foorumi. Kiven halkaisu. (18.10.2017)

Stundars. Kiila, liuku ja moska. Kivenhakkaajan työkalut. (18.10.2017).

Raivaa kivet pois pihalta. (2009). Suomela. (18.10.2017).