Ensi viikolla - aikatauluarpajaiset

 Kuvat MM

Aikatauluarpajaiset
Olen nyt kohta lähes kolme kuukautta arponut katontekijän ensi viikolla -fraasia, mitä se mahtaa tarkoittaa. "Ensi viikolla" näyttää nimittäin jotenkin olevan liukuva käsite: se ole vain vielä osunut vielä kohdalleen. Katto on kuitenkin sellainen asia, että tarvitsisin aivan liian paljon erikoistyökaluja, nosturin jne. enkä ole koskaan laittanut peltejä. En myöskään pidä korkeista paikoista. Enkä siis halua ruveta tätä työtä edes opettelemaan. Tai opettelisinhan minä, jos kysymys olisi varaston katosta, joka on matala.

Pieni feministi heräilee sisältäni

Olen pohtinut sitä, että onko asiakaspalvelu tällaista, koska tilaajana on nainen. En haluaisi ajatella niin, mutta valitettavasti asia on nyt tullut mieleeni muutaman kerran. Käsitykseni vahvistui, kun juttelin talonmiehen kanssa kaupunkiasunnollani. Hän sanoi (mies), että valitettavasti jotkut miehet eivät vain kestä sitä, jos nainen osaa tehdä asioita, joita miehet perinteisesti tekevät.

Oma apu paras apu
Tämä kokemus on kyllä jälleen vahvistanut ajatustani, että teen kaiken itse, minkä vain kykenen kohtuudella tekemään. Siten en ole riippuvainen kenestäkään ja saan asiat tehtyä omaa tahtiani. Opiskelen asioita ja kyselen kavereilta, jotka ovat aiemmin tällaisia asioita tehneet. Palkkaan tekijän vain sellaisiin asioihin joihin liittyy ammatipätevyyteen liittyviä vaatimuksia tai sellaisia koneita ja laitteita, joita minun ei kannata hankkia tai vuokrata.

Asian virallinen puoli

Asiassa on kyllä siten se toinenkin puoli. Nimittäin se virallinen. Osaan olla oikeasti hankala kun sille päälle satun, vaikka pääsääntöisesti olen aika rauhaa rakastava tyyppi. Tässä kohtaa ammatistani on pientä suurempaa  hyötyä, jos tällaista ilmaisua sopii tässä käyttää.

Kun asiakas ja myyjä tekevät sopimuksen heille (käytetään virallisesti nimeä sopijapuolet) syntyy sopimuksen perusteella velvollisuus suorittaa se, mihin sopimuksessa on sitouduttu. Voinee kai sanoa, kuten laissa todetaan,  että sopimus sitoo sopijapuolia ja se on tarkoitettu pysymään voimassa sovitun ajan, sovitulla tavalla. 

Kun asiaa siis ajatellaan myyjän kannalta tämä tarkoittaa sitä, että myyjä toimittaa oikean tuotteen tai palvelun oikeaan aikaan. Ostajalle jää velvollisuudeksi maksaa kauppahinta ja toisaalta myös myötävaikuttaa siihen, että myyjä voi velvoitteensa täyttää. Jos jostakin syystä käy niin, että osapuolen suoritus ei vastaa sitä mikä on sovittu tai se tapahtuu väärään aikaan, on useimmiten, juridisesta näkökulmasta tarkasteltuna, kyseessä sopimusrikkomus.

Luultavasti tällaisissa self made man -firmoissa ei olla koskaan kuultukaan mitään Kauppalaista 355/1987, kuluttajansuojalaista 38/1978 tai ylipäätään sopimusoikeudesta. Toisin sanoen siitä että, jos tavaraa tai palvelua ei sovitusti toimita, on kysymys sopimusrikkomuksesta. Kun halutaan ahnehtia kaikki mahdolliset asiakkaat luvataan tulla, vaikka aivan varmasti tiedetään, että ei ehditä tulla sovitusti. 

Asiakas on kuitenkin halunnut tuotteen ja palvelun ja hänellä on oikeus odottaa, että saa tilaamansa tuotteen tai palvelun sovitusti tai ainakin jokseenkin kohtuullisessa ajassa. Siispä, kun asiaa  tarkastellaan ostajan näkökulmasta, on kysymys virheen korjauksesta. Ostajalla on oikeus vaatia uutta toimitusta tai hinnanalennusta. Lisäksi voi syntyä oikeus vahingonkorvaukseen tai omasta suorituksesta pidättäytymiseen. No, jotta juristilla piisaavat työt on tässäkin laissa varauma myös toisin päin, nimittän vastaavasti myyjällä on, ostajan sopimusrikkomuksen seurauksena, oikeus vaatia kauppahinnan maksamista sekä pidättäytyä omasta suorituksestaa. 

Sopimuksen purkaminen?

Jos menee oikein vaikeaksi, sopimusrikkomus voi johtaa myös sopimuksen purkamiseen, joka on jyrkin käytettävissä oleva keino reagoida sopimusrikkomukseen, koska se päättä sopimuksen heti ja johtaa jo tehtyjen suoritusten palauttamiseen. Mahdollisuus purkaa sopimus on vain silloin kun toisen osapuolen sopimusrikkomus on olennainen. Yksinkertaisinta on määritellä sopimusrikkomusten seuraamukset ja tulkinta niissä tapauksissa, kun asiat on selkeästi sopimuksessa sovittu. 

Siksi pienen ja suuren yrityksen kannattaisi tehdä kirjallinen sopimus. Suullinen sopimus on toki pätevä, mutta sen puutteita on vaikeampi näyttää toteen puolin ja toisin. Ehkä siksi mielellään ei laitatakaan mitään paperille. 

Asiakkaan kannattaa turvata oikeutensa ja kerätä dokumentaatio kommunikoinnista yrityksen kanssa = laita tekstareita tai sähköposteja, älä soita, koska puhelun sisältöä ei voi todistaa (ns. sana vastaan sana -tilanne).

Lähteet ja lukemisto

Karttunen, T., Laasanen, H., Sippel, L.,  Uitto, T. ja Valtonen, M. (2015). Juridiikan perusteet. 5. painos. WSOY. 

Kauppalaki 355/1987. Finlex. (13.10.2017).

Kuluttajansuojalaki 38/1978. Finlex. (13.10.2017).

Mannila, Margit. (2017). Erityinen sopimusoikeus. Perheyrittäjyys. (25.10.2017).