Otto enkelikissa




Tänään tädin eläintarhaan hiipi suru. Ammattikissaa ei enää ole. Ototsta tuli enkelikissa. Se siirtyi tädin enkelieläintarhaan, jossa on jokunen kissa ja pari hevosta ja muita pienempiä eläimiä.
 
Oton ikää me emme tarkalleen tienneet. Se oli jotakin 14-16 vuoden välillä. Sopimussynttärit vietimme kuitenkin Otonpäivänä.
 
Otolla oli useampi raapimispuu, mutta tämä oli sen suosikki. Se raateli tätä uskollisesti päivittäin. Ensimmäinen havainto sen hiipumisesta olikin, että se ei enää teroittanut kynsiään.
 
Siisti se oli. Viimeisillä voimillaan se raahautui omaan vessaansa...
 
Elämä on tällaista. Siinä vaihtelevat ilo ja suru tasatahtia. Aina kuitenkin jossakin paistaa aurinko. Hyvä niin, sillä eihän varjojakaan voisi havaita, jos aina paistaisi tai ei tietäisi, että aurinko on, jos aina olisi vain varjoja.
 
Tämä blogi jatkuu. Näin ajattelen. Näkökulma muuttuu kissan näkökulmasta  hieman toisenlaiseksi, kun kynään tarttuu Ronja Personal Trainer. Se kuvaa maailmaa omasta koiramaisesta näkökulmastaan. Sillä onkin kissaa paremmat mahdollisuudet havainnoida maailmaa vähän kotioven ulkopuoleltakin.


Terveisin
 
täti


Kommentit

  1. :( Voi Otto-enkelikissaa...nyt se metsastää hyvillä mailla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( joo tämä on tällaista.
      Haikea olo.
      Otto oli niin hauska pakkaus.

      Poista
  2. Voi, miten surullinen uutinen. Ainut ilo on se, että Otto sai viettää vanhuudessaan luonanne kunnon kissanpäiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( kaikilla on vähän suupielet nyt alhaalla...
      kiitos kauniista sanoistasi <3 -kamu!

      Poista
  3. :( Voihan surku... aika sanattomaksi tällaiset uutiset vetävät aina. Senverran on vielä pakko kommentoida että hienon kuvan olet tähän valinnut, se kosketti. Kissat jättävät tassunjälkensä sydämiimme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otto istuskeli tuolla Home-tuolilla keittiössä päivystämässä ja tämä oli sen
      suosikki raapimispuu. Kaksi asiaa yhdistettynä, jotka muistuttavat siitä.

      Totta... kissat jättävät käpälänjäljen, koirat tassunjäljen ja hevoset kavionjäljen sydämiimme <3

      Poista
  4. Suru tekee kipeää, vaikka tietää että Otolla on nyt hyvä olla. tulee toisia eläin.ystäviä, mutta Otolla on aina oma paikkansa, myös hänen blogiystäviensä sydämessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos kauniista sanoistasi.
      Otosta jäi meille paljon hyviä muistoja.
      Se oli vaikuttava kissapersoona.
      Vielä viimeisillä hetkilläänkin se oli The Kissa.

      Poista
  5. Voih, otan osaa oton poismenolle

    VastaaPoista
  6. Otan osaa :( Mie luulin että Otto oli nuorempi, ei kyllä näyttänyt yhtään noinkin iäkkäälle.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Eija-h.
    Oton ikää ei tarkalleen tiedetty. Tuo arvio oli eläinlääkärin tekemä. Tosin hän sanoi, että näistä vähän enemmän elämää nähneistä ei aina tiedä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti