Tunnetko Lemminkäisen äidin?

Mau Kamut, nyt on hätä!

Nyt on nimittäin kamut tämä kissan elämä menossa vähän vaikeaksi. Täti nimittäin sanoi, että sekin haluaa kirjoittaa blogia. Minä sanoin sille, että onhan sulla jo oma blogi. Se vaan sitten sanoi mulle, että ei hän siellä nyt rupea tällaista kirjoittamaan. Minä tietenkin naukaisin sille oikein kovalla äänellä, että mitäs sitten kirjoitat ollenkaan. Ja minä en sitten kanna ollenkaan vastuuta tästä kirjoituksesta. Huh. Minä laitan pienet kissansilmäni kiinni ja yritän olla ajattelematta. Vaikka mieleen tulee tietenkin heti, että täti taitaa olla suivaantunut minuun, kun käyn kerta toisensa jälkeen syömässä Prinsessan ruoat. No oma moka, kun ei tuu ajoissa paikalle ja antaa toiselle mahdollisuuden syödä ne ruoat. Tulisi itte kipolleen ajoissa, niin enhän minä niitä siitä söisi. Oikeesti. En söisi. Uskottehan kamut. Mä painan tassut tiukasti pienten kissansilmieni päälle, kun täti painaa nappia.

Terveisin 

Otto

ammattikissa

Gallen Kallelan maalaus Lemminkäisen äiti  kuvaa äidinrakkautta tai se on valtavirtatulkinta teoksesta. Kuvan lähde on wikipedia.

No joo. Otto ei pidä siitä, että alan kirjoittaa tänne Lemminkäisen äidistä. Se aivan oikeutetusti kokee, että sen varpaille astellaan ja toisaalta  sen valistunut arvaus siitä, että se voisi olla itse tämän kirjoituksen Lemminkäinen, ei heitä kovin kauaksi totuudesta.  Lemminkäinenhän on tuttu hahmo Kalevalasta, jossa kaveri töppäilee jatkuvasti yhdellä jos toisella taholla ja aina tulee äiti, joka poikansa pelastaa. YLE:ssä on otsikoitu Lemminkäisen olevan Kalevalan Rambo.

Kalevalaseuran sivustolla Lieto Lemminkäinen kuvataan näin:

Lemminkäinen:

Minä olen Kalevalan hurjapää.
Minulla on monta komeaa nimeä, joista paljastuu koko elämäni:
Lemminkäinen tarkoittaa lemmittyä eli pidettyä. Monet naiset ovat rakastuneet minuun, koska olen komea ja urhea, mutta itse rakastan eniten äitiäni.
Ahti Saarelaiseksi minua kutsutaan, koska asun saaressa.
Kaukomieleksi minua kutsutaan, koska haluan kaukomaille sotiin ja tappeluihin.
Lieto-nimityksen minulle ovat antaneet sellaiset ihmiset, jotka pitävät minua kevytmielisenä ja huikentelevaisena.

Runo Lemminkäisestä kohdasta, jossa äiti käy pelastamassa poikaansa:

Emo tuossa arvelevi,
Itse itkien anovi:
"Vieläkö tästä mies tulisi,
Uros uusi toimeaisi?"
Päätyi korppi kuulemahan.
Tuop on tuohon vastoavi:
"Ei ole miestä mennehessä
Eikä tuiki tullehessa:
Jos silt on siika silmät syönyt
Hauki hartiat halaisnut.
Sie päästä merehen miestä,
Työnnä Tuonelan jokehen!
Ehkä turskaksi tulisi,
Valahaksi vahvistuisi."
Tuop on äiti Lemminkäisen
Eipä työnnä poikoansa.
Vetelevi vielä kerran
Haravalla vaskisella
Pitkin Tuonelan jokea
Sekä pitkin jotta poikki:
Saapi kättä, saapi päätä,
saapi puolen kylkiluuta,
Monta muuta muskulata.
Niistä poikoa rakenti,
Laati lieto Lemminkäistä.
Liitteli lihat lihoihin,
Luut on luihin luikahutti,
Jäsenet jäsenehinsä,
Suonet suonten sortumihin.
Koko runo tästä linkistä

In English

Mitä on äidinrakkaus ja kuinka pyyteetöntä se oikeasti on? Tulkinta, jonka Sirpa Hirvikoski on runosta tehnyt, poikkeaa ehkä hieman siitä valtavirtatulkinnasta. Myös Anita Konkalla on osuvaa tulkintaa Lemminkäisestä. Konkka kirjoittaa:

Lemminkäisen avioliitto Kyllikin kanssa epäonnistuu. Epäonnistumisen syy on tietysti Kyllikissä. Kun Lemminkäinen viipyy koko yön poissa kotoa, nuori vaimo lähtee kylälle tapaamaan muita naisia ( tyttöjen kanssa kaljalle, kuten nykyään tapahtuisi). Ehkä hän - kun tietää Lemminkäisen maineen - on mustasukkainen, ehkä hän haluaa vain pitää hauskaa ikätovereidensa kanssa. Ehkä Lemminkäinen on tahallaan provosoinut tilanteen päästäkseen lähtemään kotoa. Oli miten oli, Lemminkäisen öinen poissaolo aiheuttaa perheriidan. Lemminkäinen syyttää Kyllikkiä kyläluudaksi ( = hutsuksi) ja valanrikkojaksi. Hän uhoaa, että hän lähtee kosimaan Pohjolan tytärtä, koska Kyllikki ei pysy kotona kuten kunnon vaimon kuuluu. Eikä hän vain uhoa, vana hän myös toteuttaa aikeensa, vaikka äiti ja vaimo yrittivät estää häntä. Hän lähtee Pohjolaan sillä seurauksella, että hänelle käy huonosti, aivan kuten äiti on ennustanut. Hän l kutsuu äitiä apuun: " Oi emoni, kantajani/ vaivan nähnyt vaalijani/ tietäisitkö tuntisitko/ Miss’ on poikasi poloinen/ tokipa rientäen tulisit/ avukseni ennättäisit/ päästäisit pojan poloisen/ tältä tieltä kuolemasta..." Äiti rientää paikalle pelastamaan poikansa. Mutta poika ei opi mitään, vaan ryntää jatkuvasti vaaroihin joista ei selviä ilman äidin apua.
Lemminkäisen äidin ja hänen poikansa riippuvuussuhde on molemminpuolinen. sitä voisi myös sanoa symbioosiksi, kumpikin tarvitsee toista eikä voi elää ilman toista. Yhä uudestaan poika yrittää tempautua irti äidistään ja yhä uudestaan hän palaa äidin luokse. Napanuora pitää ja samalla poikaa kasvamasta mieheksi. "Miehet ovat sitä mitä heidän äitinsä heistä tekevät", sanoi Lönnrotin aikalainen. Ralf Waldo Emerson Amerikan mantereelta noin 70 vuotta ennen Freudia. Lemminkäisen äiti näyttää päällisin puolin olevan uhrautuvan ja anteeksiantavan äidinrakkauden perikuva, mutta kun tutkii pojan tekoja tarkemmin, niin huomaa että ihannoitu äiti-poika suhde on tuhoava suhde. Lemminkäisen äiti ei ymmärrä, että hän käyttää äidinvaltaansa väärin, kun hän yrittää sitoa pojan "esiliinansa nauhoihin", niin hänestä tulee rakastavan äidin sijasta tuhoava äiti.

Lemminkäisen naiset pettyvät Lemminkäiseen jossakin vaiheessa. Fiksuimmat juoksevat karkuun hyvissä ajoin ja Lemminkäinen leikkii marttyyriä ja itkee äidilleen tai jollekin luottonaiselleen, joka on hänen elämässään sellainen nainen (tai samalla kertaa useampi), jonka hän on päättänyt saada, mutta nainen on riittävän fiksu ja vahva ja kykenee pitämään Lemminkäisen etäällä itsestään. Kyllikki on unelmauhri. Hän uskoo hyvää kohtaamastaan miehestä, mutta kun silmät avautuvat ja Kyllikki asiaa riittävästi prosessoi, hän on valmis jättämään huikentelevaisen miehen.

Tosin siinä vaiheessa Lemminkäinen syyllistää Kyllikkiä kaikella mahdollisella eikä vähiten näiden luottonaistensa tai äitinsä kommenteilla. Eihän nimittän kukaan "normaali" nainen jätä niin hyvää ja fiksua miestä kuin Lemminkäinen. Mielenterveyskortin esiin vetäminen on yleensä hyvä keino pistää nainen polvilleen.

Kalevalaseura esittelee Kyllikin.

Kyllikki:

Minua kutsutaan Saaren kauniiksi kukaksi. Miehet ihastuvat minuun helposti.
Uskoin, että Lemminkäisestä tulisi minulle hyvä aviomies.
Mitä vielä! Hän huijaa sekä minua että muita naisia minkä ehtii. Siksi haluan etsiä paremman miehen rinnalleni.

Lemminkäisen piirteisiin kuuluu säilyttää kaikki elämänsä naiset jonkinlaisessa naisgalleriassa. Hän kertoo näennäisen "viattomasti" naisseikkailuistaan uusille valloituksilleen. Se on hänen mukaansa rehellisyttä, joka on välttämätön parisuhteessa, mutta alitajuisesti hän viestii sillä naiselleen, että ellei nainen täytä hänen vaatimuksiaan, on tällä edessä sama kohtalo kuin entisillä naisilla.

Naisen hän pyrkii sitomaan itseensä viemällä naisen mahdollisimman nopeasti omien tärkeiden ihmistensä luo (etenkin äidin, jos äiti on vielä elossa) tai puhumalla hänestä tälle luottonaiselleen. (Myös muu keskeinen lähipiiri, työkaverit ja puolitutut käyvät.) Valtaistaakseen uutta valloitustaan hän kertoo avoimesti, mitä on kertonut hänestä (ja "meistä") tälle pitkäaikaiselle luottonaiselleen. Eikä hän suostu ymmärtämään, että ketään naista ei oikeasti kiinnosta yksityiskohdat hänen naisseikkailuistaan, vaan ainoastaan se, onko itsellä edessä sama kohtalo ja kuinka nopeasti. (Vert. Siniparta-satu.) Kukaan nainen ei voi olla oikeasti lopullisesti niin typerä, että hän uskoo olevansa niin täydellinen, että Lemminkäinen ei häntäkin pettäisi sopivan tilaisuuden tullen. Eikä syitä tarvitse kaukaa hakea. Lemminkäinen löytää aina itselleen sopivan syyn pettää kumppaniaan. Tosin ulospäin hän voi näyttää täydelliseltä aviomieheltä, mutta hienovaraiset valtamekanismit aiheuttavat perheessä ristiriitoja, joita ulkopuolisen on mahdoton aluksi havaita ellei ole elänyt samankaltaista elämää.
(Sitoutuminen, kihloista ja naimisiinmenosta puhuminen alkaa jo aivan suhteen alkumetreillä. Yleensä nainen alkaa tässä vaiheessa ahdistua ja epäröidä.)



Siispä yksi Lemminkäisen tehokkain valtaistamiskeino on jakaa (näennäisesti) kaikki asiat puolison kanssa. (Myöskin uskottomuus). Todellinen avoimmuus koskee vain puolisoa, mutta Lemminkäinen itse kertoo sen, mitä haluaa kertoa ja sillä tavalla, millä haluaa asian kertoa. Puoliso kadottaa vähitellen oman identiteettinsä ja yksityisyytensä. Kun ahdistus kasvaa liian suureksi, on Kyllikin ainoa mahdollisuus paeta ellei halua jäädä Lemminkäisen kynnysmatoksi. Jos Kyllikki jää kynnysmatoksi saattaa käydä niin, että jossakin vaiheessa  hän sairastuu masennukseen.

Toinen valtaistamiskeinoista on kertoa kuinka äiti on ollut tähän mennessä ainut ihminen, joka on kyennyt häntä täydellisesti ymmärtämään. Se sisältää samalla hienovaraisen vihjeen Kyllikille siitä, että puolison tulisi olla äidin kaltainen ja selittää Lemminkäisen töppäilyt parhain päin oli kysymys mistä asiasta hyvänsä. Sekä hyväksyä hiljaisesti Lemminkäisen naisseikkailut ja samalla loputtomasti palvoa miestään ja hänen tekemisiään. Omistautua hänelle täysin. (Mies määrittelee sen huolenpidoksi.)

Lemminkäisen naiset vaihtuvat tiheästi, sillä täydellistä Kyllikkiä ei ole, sillä kukaan Lemminkäisen lukuisista Kyllikeistä ei halua Lemminkäisen äidiksi. Lemminkäisen loputon äidin etsiminen kohtaamistaan naisista tekee hänestä rauhattoman ja haastavan kumppanin.

Lemminkäinen on aika usein myös se tyyppi, joka vaihtaa tuhkatiheään työpaikkaa. Vaihtamisväli on 1-2 vuotta keskimäärin. Vaihtamisen syinä ovat yleensä huono pomo, ymmärtämättömät työkaverit tai tyytymättömät ja tyhmät asiakkaat.Yleensä kuitenkin taustalla on konflikti jonkun ryhmän tai yksilön (tai useamman) kanssa.

Pohdinnan paikka:

 Voisiko Lemminkäisen äiti olla se, mistä puhutaan nykyisin ns. Gurling-vanhempana. Tyyppi, joka tasoittaa pienokaisensa tien liian sileäksi tai selittää hänen tekonsa aina parhain päin. Sitten käy niin, että kun oikeassa elämässä tulee se ihan ensimmäinen ja oma vastoinkäyminen, pienokainen ei enää siitä selviäkään ja sitten voi käydä hassusti, joko pienokaiselle tai hänen lähipiirilleen, joka ei välttämättä ole toiminut, niin kun tämä aina tasaista tietä kulkemaan tottunut kaveri on sen olettanut toimivan.

Voi olla, että Lemminkäisen ansaan jotuu, jos ajattelee niin, että:

"On suurenmoisempaa pystyä havaitsemaan hyvää
huonoissa ihmisissä, kuin huonoa hyvissä ihmisissä."

-Axel Fredenholm

 http://www.idlehearts.com/wp-content/uploads/2012/04/when-your-ex-says.jpg

Edit 24.11.2012

KodinKuvalehdessä oli aiheeseen liittyvä juttu naispuolisen Lemminkäisen PeterPanin näkökulmasta. Puhutaan prinsessasyndoomasta. Erittäin osuva nimi ilmiölle. 

Ja Loirin laulu